Lilla Lumous

Harrastushan on jotain kivaa, mukavaa, rentouttavaa ja voimia antavaa. Se saa sinut voimaan paremmin ja ajan kulu unohtuu, kun saa viettää aikaa itselle mukavan asian parissa. Parhaimmillaan syntyy oikea flow; jes, jotain hienoa. Tulipa mieleen, että tarhureille viime viikot ovat ollet varmaan jotain muutakin. Muutama lomapäivä kului tietysti ulkosalla, niin kuin asiaan kuuluu. Maailma (siis puutarha) täytyy saada valmiiksi (siis niiden normaaleiden kevätkunnostusten lisäksi kaikki koko talven aikana muhineet suunnitelmat ja ajatukset täytäntöön). Noille päiville sattui tietysti odottamattamaton helle, mikä toi uusia muuttujia matkaan. Tässä siis loman saldo epikriisinä (suomennettuna, ei latinaa): - Palovammoja niskassa ja käsivarsissa. Potilas ei ole ymmärtänyt suojautua riittävästi voimakkaalta auringonvalolta.  Päätynyt aurinkovoiteiden käyttöön vasta kuumotuksen havaittuaan. - Useampana päivänä havaittavissa kipua alaselässä ja sen rasittumista. Potilas on pyr...

Nyt se on sitten sitä vaille, että pääsee tekemään jo ensimmäisen kuvallisen päivitykierroksen pihamaalle. Kun pitkä (siltä ainakin tuntui) ja pimeä talvei on nyt ohi, niin sitä löytää itsensä joka ilta kiertelemässä pihamaata, vaikka ei aina ehtisi siellä mitään kummallista tekemääsnkään. Kevät on siitä ihanaa, että aina löytyy uutta ja erilaista. Tässä tämän päivän kuvallinen päivitys Herrankukkaron pihamaalta. Elävää elämää Pihalta löytyy kesäisin paljon erilaisia eläväisiä olentoja, eniten perhosia. Tänäänkin bongasin jo ikkunasta sitruunaperhosen. Ollessani kukkapenkissä kuvaamassa krookuksia kaverikseni tuli kuitenkin yhtäkkiä ampiainen. Turkki keltaisena siitepölystä se teki tuttavuutta kukkien kanssa. Kroookus oli juuri sopivan kokoinen, että ampiainen sujahti sujuvasti sen syleilyyn. Tuntuipa todella kesältä.  Krookus on kevään airut monella pihalla. Tuo väriä silloin, kun oikein mikään muu ei vielä tunnu miltään. Selviytymisen kiikkulaudalla...

Kun kevään aurinko paistaa, on helppo olla positiivinen. Kevään ja kesänkin suhteen. Kyllä se kesä sieltä tulee ja on takuulla lämpimämpi ja aurinkoisempi kuin viime vuonna. Johan se on tilastollinen tosiasia, että kahta kylmää ja sateista kesää ei voi olla peräkkäin. Itse asiassa kaikki puutarhaharrastajat taitavat olla positivisteja, sillä niin usein jokin menee pieleen (eli ei niin kuin minä suunnittelin). Kun ummistan silmät vielä tähän aikaan vuodesta näen vain värikkäitä, notkuvia marjaterttuja, silkkisen vihreitä nurmikoita ja kukoistavia kukkapenkkejä ilman rikkaruohoja. Tomaateista tulee ihanan mehukkaita, perunoissa ei ole sen paremmin rupia kuin ruttoakaan ja uutuuksien kokeilu ei olisi voinut onnistua paremmin. No, onneksi ihmisen, ja erityisesti puutarhurin, muisti on lyhyt. Viime vuoden murheet ja työmäärä on unohdettu. Tervetuloa siis ihana, lämmin ja aurinkoinen kesä. On aika paitsi unelmoida, myös suunnitella uutta. Tämä positivismi tuottaa minulle...