Tekstit

Tarhurin taudinkuva

-
Kuva
Harrastushan on jotain kivaa, mukavaa, rentouttavaa ja voimia antavaa. Se saa sinut voimaan paremmin ja ajan kulu unohtuu, kun saa viettää aikaa itselle mukavan asian parissa. Parhaimmillaan syntyy oikea flow; jes, jotain hienoa. Tulipa mieleen, että tarhureille viime viikot ovat ollet varmaan jotain muutakin. Muutama lomapäivä kului tietysti ulkosalla, niin kuin asiaan kuuluu. Maailma (siis puutarha) täytyy saada valmiiksi (siis niiden normaaleiden kevätkunnostusten lisäksi kaikki koko talven aikana muhineet suunnitelmat ja ajatukset täytäntöön). Noille päiville sattui tietysti odottamattamaton helle, mikä toi uusia muuttujia matkaan. Tässä siis loman saldo epikriisinä (suomennettuna, ei latinaa): - Palovammoja niskassa ja käsivarsissa. Potilas ei ole ymmärtänyt suojautua riittävästi voimakkaalta auringonvalolta.  Päätynyt aurinkovoiteiden käyttöön vasta kuumotuksen havaittuaan. - Useampana päivänä havaittavissa kipua alaselässä ja sen rasittumista. Potilas on pyrkiny
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kohti odotuksia ja niiden yli - puutarha heräsi

-
Kuva
Nyt se on sitten sitä vaille, että pääsee tekemään jo ensimmäisen kuvallisen päivitykierroksen pihamaalle. Kun pitkä (siltä ainakin tuntui) ja pimeä talvei on nyt ohi, niin sitä löytää itsensä joka ilta kiertelemässä pihamaata, vaikka ei aina ehtisi siellä mitään kummallista tekemääsnkään. Kevät on siitä ihanaa, että aina löytyy uutta ja erilaista. Tässä tämän päivän kuvallinen päivitys Herrankukkaron pihamaalta. Elävää elämää Pihalta löytyy kesäisin paljon erilaisia eläväisiä olentoja, eniten perhosia. Tänäänkin bongasin jo ikkunasta sitruunaperhosen. Ollessani kukkapenkissä kuvaamassa krookuksia kaverikseni tuli kuitenkin yhtäkkiä ampiainen. Turkki keltaisena siitepölystä se teki tuttavuutta kukkien kanssa. Kroookus oli juuri sopivan kokoinen, että ampiainen sujahti sujuvasti sen syleilyyn. Tuntuipa todella kesältä.  Krookus on kevään airut monella pihalla. Tuo väriä silloin, kun oikein mikään muu ei vielä tunnu miltään. Selviytymisen kiikkulaudalla
Lähetä kommentti
Lue lisää

Patruunatalo pukeutui juhlaan

-
Kuva
Lumet ovat täällä etelässä kaikonneet, raparperit ja krookukset alkavat puskea maasta. Nyt tekisi mieli kirjoittaa niin taimikasvatuksesta kuin puutarhan kevättöistäkin. Mutäta ei kuitenkaan, maltetaan vielä hetki näiden kanssa. Viikko sitten sain nimittäin olla mukana taas jossakin todella mielenkiintoisessa; tehtävänä suunnitella ja toteuttaa tilakoristelut luonnonmateriaaleilla. Yleensä parhaan palkinnon itselleen työstä saa, kun siinä on sopivasti haastetta, vapautta ja tietysti sitä itselle mieleistä tekemistä. Sitähän tässäkin oli. Luonnonmateriaalien käyttö erilaisessa tilakoristelussa - ensimmäisenä tuleeä ehkä mieleen maaseudulla kotona tai muuten luonnon helmassa pidettävät kesähäät tai syntymäpäivät. Nyt oli kuitenkin kevät, ja vielä myöhässä oleva sellainen, niin että juuri mitään tuoretta vihreää ei maastosta löytynyt. Huoneita oli useita ja ne olivat isoja, niin että mitkään aivan pienet piiperrykset eivät tulleet kyseeseen. Vieraille, soittajille ja muulle väell
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pitäisikö puutarhanhoidon olla järjestelmälllistä ja suunnitelmallista?

-
Kuva
Nyt se jo tuntuu ihan konkreettisesti lähestyvän. Kesä. Pihalla auratut kohdat on sulia ja hangen alta alkaa paljastua pikku hiljaa kiviä, siis niitä isompia. Pikkuset on vielä hetken uinailevat lumen alla. Vuorottelevat vesisade ja auringonpaiste näyttävät tekevän nopsasti tehtävänsä. Äsken avitin niiden työtä vielä pienellä tuhka-annoksella kinosten päälle. Samalla pehmeässä, märässä lumessa pohraten tuli kierrettyä puutarha muutenkin ympäri. Puput eivät olleet vierailleet puutarhassa. Ainakaan vielä. Muutenkin kaikki näytti olevan kunnossa. Ainakin vielä. Samalla kierroksella leikkasin myös hieman puutarhan omppupuita. Ne ovat vielä niin keskenkasvuisia, että suuria leikkauksiakaan ei tarvita. Tuolla reissulla löysin myös viiniköynnöksen juurelta taimiston niminauhan. Tähän asti olin aina kertonut kaikille, että "lajike tuntematon". Se oli puskenut suuria lehtiä perennojen naapurina, niin että onneton nimilappu oli tähän asti ollut kadoksissa. Siinä se nyt sit
Lähetä kommentti
Lue lisää

Koti koristui keltaiseen

-
Kuva
Keltainen ei koskaan ole kukkien värinä ollut niitä ehdottomia suosikkeja, mutta jotenkin se kuuluu vaan kevääseen. Kun bongaa tien pientereelta ensimmäisen leskenlehden tietää, että kevät on tullut. Pitkän valkoisen, harmaan ja ruskean kauden jälkeen ne loistaa kuin pyäreät auringot maastossa ja vielä aina yllättävissä paikoissa. Jossakin, missä minkään elävän ei kaiken järjen mukaan pitäisi kasvaa. Mutta kevät on keltainen. Miksiköhän monet kevään ensimmäisistä luonnonkukistakin loistavat juuri keltaisen eri sävyissä? Siksi, että ne varmasti huomattaisiin? Etteivät ne joutuisi kilpailemaan muiden värien kanssa? Vai onko siihen jokin luonnontieteellisen selitys? Keltainen siis kuitenkin herättää maan ja hyvä niin. Keväällä minäkin annan itselleni luvan rakastaa keltaisia kukkia! Syntymäpäivälahja, kuin keväinen aurinko. Pääsiäisen koristelu alkoi perinteisesti ovikranssilla. Siitä tuli tänä vuonna poikkeuksellisenkin runsas ja hersyvä. Perinteisesti nämä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Matkalla puutarhan mukana

-
Kuva
Kesä. Nurkan takana, mutta kuitenkin niin kaukana. Miljoonien auringonsäteiden ja tuhansien vesipisaroiden päässä. Tarhurin mieli on vuoroin toiveikas, masentunut, odottava ja epätoivoinen. Onko lumesta, jäästä ja pakkasesta tullut jo viholliseni? Sormet ovat alkaneet vihertää. Tauti etenee, kalenterin mukaan, ei sääennusteiden. Tuska lisääntyy, yhdessä odotuksen kanssa. Tuo odotus ja tuska hioo minua kuin vesi kiveä. Mikään ei syntynyt, silloin kuin piti. Mikään ei kasvanut, siellä missä odotin. Mikään ei kuollut, kun sitä toivoin. Mikään vuosi ei sujunut, niin kuin minä olin sen kirjoittanut. Mutta ehkä juuri siksi, puutarha on jotain ihanaa ja odottamatonta. Opettavasista ja salaperäistä. Löydät matkallasi toiveikkuutta ja pitkämielisyyttä.     
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kaunis on luoksenne kaipuu

-
Kuva
Tällä hetkellä reissussa, joten kuinkahan kotona pärjätään? Ruukkukukat saivat varmaan riittävästi vettä ennen lähtöä. Nythän ei onneksi ole vielä kuumaa lasikuisitissakaan, joten se ei tuota ongelmaa. Mutta kuinkanhan kylvökset, jotka on ennätetty tehdä? Vesimelonit ja pelargoniat on taimella ja ensimmäiset tomaatit ennätetty laittaa multaan. Kuinka ihmeessä niiden käy neljän päivän poissaolon aikana? Huoltahan se aina tuottaa, kun joutuu jättämään kodin ja kasvit. Kesällä tämä tällainen mahoton reissaaminen olisi vieläkin hankalanpaa, kun aina on vielä enemmän huolehdittavia. Pitäisi olla kotona tukemassa, leikkaamassa, kuopsuttamassa ja kaivamassa. Mansikoita täytyisi poimia, pinaattia ja tilliä pakasta ja käydä taistoa rikkaruohoja vastaan. Voiko tarhuri koskaan kasvukautena rentoutua matkoillaan? Oletko ehkä sinä onnistunut ja löytänyt tavan katkaista tuon napanuoran kasvikuntaan, aina tilapäisesti? Tilapäisen poissalon lisäksi kaipuuta voi tuottaa myös puutarhan tai vaik
1 kommentti
Lue lisää