Pitäisikö puutarhanhoidon olla järjestelmälllistä ja suunnitelmallista?

Nyt se jo tuntuu ihan konkreettisesti lähestyvän. Kesä. Pihalla auratut kohdat on sulia ja hangen alta alkaa paljastua pikku hiljaa kiviä, siis niitä isompia. Pikkuset on vielä hetken uinailevat lumen alla. Vuorottelevat vesisade ja auringonpaiste näyttävät tekevän nopsasti tehtävänsä. Äsken avitin niiden työtä vielä pienellä tuhka-annoksella kinosten päälle. Samalla pehmeässä, märässä lumessa pohraten tuli kierrettyä puutarha muutenkin ympäri. Puput eivät olleet vierailleet puutarhassa. Ainakaan vielä. Muutenkin kaikki näytti olevan kunnossa. Ainakin vielä. Samalla kierroksella leikkasin myös hieman puutarhan omppupuita. Ne ovat vielä niin keskenkasvuisia, että suuria leikkauksiakaan ei tarvita.

Tuolla reissulla löysin myös viiniköynnöksen juurelta taimiston niminauhan. Tähän asti olin aina kertonut kaikille, että "lajike tuntematon". Se oli puskenut suuria lehtiä perennojen naapurina, niin että onneton nimilappu oli tähän asti ollut kadoksissa. Siinä se nyt sitten oli: ZILGA TARHAOJUKKAVIINI Vitis `Zilga`. Nyt se sai nimen. Ja minun lienee aika tutustua siihen ja sen sielunelämään paremmin.

Olen aina rakentanut pihaa ja puutarhaa enemmän fiilispohjalta. Kun olen istuttanut jonkin saamani tai ostamani kasvin, se on löytänyt paikkansa sillä perusteella, että "tässä tämä varmaan näyttäisi kivalta". Päässä surraa kaiken aikaa video, joka näyttää, miltä piha näyttää "sitten joskus"... Kaikki järkevät puutarhurit toimivat tietysti toisin. He tutkivat ensin netin ja kaikki maailman kasvioppaat ennen edes kasvin hankkimista. Fiksut juttelevat puutarhamyymälän asiantuntijoiden kanssa, miettivät ilmansuunnat, kasvuvyöhykkeet ja maaperän. Otetaan selvää kasvin tulevasta koosta ja kun vihdoin päätetään ostoksesta, mietitään kuun asento ennen istuttamista. Kyllähän sitä jotain minäkin, mutta tunnustan; fiilis, intuitio ja kauneusarvot edellä mennään.  En muista enkä muistele tieteellisiä nimiä ja lajikkeita, olen siis aivan epäammatillinen tarhuri.

Mutta pitäisikö minunkin alkaa järjestelmälliseksi ja suunnitelmalliseksi? Olisihan siinä puolensa. Jos vaikka haluaisin jotain kasvia lisää, löytäisin, mitä pitäisi etsiä. Tai jos joku kaveri ihastuisi johonkin lajikkeeseen, niin voisin asiantuntevasti sen hänelle kertoa. Siitä se sitten lähti, tuumasta toimeen. Paperille on tämän illan aikana tullut ulkomuistista tähän mennessä reilu kolmekymmentä monivuotista perennaa ja pensasta. Katsura, tuurenpihlaja, hevoskastanja, seppelvarpu..., nimiä läytyy, mutta tarkempia määritteitä ei. Hyötykasveihin en vielä päässyt. Suunnitelman osa B on sitten pohjapiirroksen piirtäminen pihasta ja kasvien asettaminen paikoilleen; kaikki aikanaan, toivottavasti toteutuu.

Karttaan tulee kyllä jäämään aukkoja, sillä iso osa kasveistä on ollut pihassa ennen minua ja jotkut aivan tuntemattomia suuruuksia. Mutta puutarhahan on jotakin, joka ei koskaan tule valmiiksi, sovitaan siis, että listakin saa olla ihan rauhassa keskeneräinen. Jos vaikka ainakin uudet hankkimani kasvit muistaisin sinne merkitä. Pieni pala kerrallaan alan edetä suunnitelmalliseksi ja järjestelmälliseksi, mutta varon visusti, että pysyn kuitenkin fiilistelijänä ja visualistina.

Mukavaa keväistä viikonloppua!