Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2018.

Koti koristui keltaiseen

Kuva
Keltainen ei koskaan ole kukkien värinä ollut niitä ehdottomia suosikkeja, mutta jotenkin se kuuluu vaan kevääseen. Kun bongaa tien pientereelta ensimmäisen leskenlehden tietää, että kevät on tullut. Pitkän valkoisen, harmaan ja ruskean kauden jälkeen ne loistaa kuin pyäreät auringot maastossa ja vielä aina yllättävissä paikoissa. Jossakin, missä minkään elävän ei kaiken järjen mukaan pitäisi kasvaa. Mutta kevät on keltainen. Miksiköhän monet kevään ensimmäisistä luonnonkukistakin loistavat juuri keltaisen eri sävyissä? Siksi, että ne varmasti huomattaisiin? Etteivät ne joutuisi kilpailemaan muiden värien kanssa? Vai onko siihen jokin luonnontieteellisen selitys? Keltainen siis kuitenkin herättää maan ja hyvä niin. Keväällä minäkin annan itselleni luvan rakastaa keltaisia kukkia! Syntymäpäivälahja, kuin keväinen aurinko. Pääsiäisen koristelu alkoi perinteisesti ovikranssilla. Siitä tuli tänä vuonna poikkeuksellisenkin runsas ja hersyvä. Perinteisesti nämä

Matkalla puutarhan mukana

Kuva
Kesä. Nurkan takana, mutta kuitenkin niin kaukana. Miljoonien auringonsäteiden ja tuhansien vesipisaroiden päässä. Tarhurin mieli on vuoroin toiveikas, masentunut, odottava ja epätoivoinen. Onko lumesta, jäästä ja pakkasesta tullut jo viholliseni? Sormet ovat alkaneet vihertää. Tauti etenee, kalenterin mukaan, ei sääennusteiden. Tuska lisääntyy, yhdessä odotuksen kanssa. Tuo odotus ja tuska hioo minua kuin vesi kiveä. Mikään ei syntynyt, silloin kuin piti. Mikään ei kasvanut, siellä missä odotin. Mikään ei kuollut, kun sitä toivoin. Mikään vuosi ei sujunut, niin kuin minä olin sen kirjoittanut. Mutta ehkä juuri siksi, puutarha on jotain ihanaa ja odottamatonta. Opettavasista ja salaperäistä. Löydät matkallasi toiveikkuutta ja pitkämielisyyttä.     

Kaunis on luoksenne kaipuu

Kuva
Tällä hetkellä reissussa, joten kuinkahan kotona pärjätään? Ruukkukukat saivat varmaan riittävästi vettä ennen lähtöä. Nythän ei onneksi ole vielä kuumaa lasikuisitissakaan, joten se ei tuota ongelmaa. Mutta kuinkanhan kylvökset, jotka on ennätetty tehdä? Vesimelonit ja pelargoniat on taimella ja ensimmäiset tomaatit ennätetty laittaa multaan. Kuinka ihmeessä niiden käy neljän päivän poissaolon aikana? Huoltahan se aina tuottaa, kun joutuu jättämään kodin ja kasvit. Kesällä tämä tällainen mahoton reissaaminen olisi vieläkin hankalanpaa, kun aina on vielä enemmän huolehdittavia. Pitäisi olla kotona tukemassa, leikkaamassa, kuopsuttamassa ja kaivamassa. Mansikoita täytyisi poimia, pinaattia ja tilliä pakasta ja käydä taistoa rikkaruohoja vastaan. Voiko tarhuri koskaan kasvukautena rentoutua matkoillaan? Oletko ehkä sinä onnistunut ja löytänyt tavan katkaista tuon napanuoran kasvikuntaan, aina tilapäisesti? Tilapäisen poissalon lisäksi kaipuuta voi tuottaa myös puutarhan tai vaik

Voiko kuiva ja kuollut olla kaunista?

Kuva
Kuivakukat. Ovatko ne jotenkin menneen ajan juttu? Jotakin epämuodikasta? Ne kerää pölyä ja karisee, haalistuu ja varisee. Totta, että kuivakukat eivät sovi joka tilanteeseen, mutta niille on paikkansa. Muistan vieläkin, kun tein ensimmäistä kuivakukkatyötäni noin 25 vuotta sitten. Olin hankkinut kranssinpohjan kuivaoasiksesta ja siihen syntyi harjoitustyö, jossa oli mm. kuivattuja ruusuja, ikiviuhkoja ja sammalta. Ajan kulumisen osaan hahmottaa siitä, että vanhin poika konttaili lattialla eikä vielä päässyt osallistumaan harrastukseen. Ja tuo kranssi minulla on edelleen tallella, se on seurannut asunnosta toiseen ollen monenlaisissa huoneissa. Nyt se on taas keittiössä eli on päässyt siihen ympäristöön mihin syntyikin. Välillä uusien kukkien vaihtoa rapistuneiden tilalle ja suihkaukset hiuslakkaa, niin se on taas melkein kuin uusi. Ja pitäähän ajan patinan näkyäkin, vähän kuin huonekaluissa. Muistojen kranssi. Paitsi oasispohjaan, isompia töitä olen tehnyt kana

Positivistin elämää

Kuva
Kun kevään aurinko paistaa, on helppo olla positiivinen. Kevään ja kesänkin suhteen. Kyllä se kesä sieltä tulee ja on takuulla lämpimämpi ja aurinkoisempi kuin viime vuonna. Johan se on tilastollinen tosiasia, että kahta kylmää ja sateista kesää ei voi olla peräkkäin. Itse asiassa kaikki puutarhaharrastajat taitavat olla positivisteja, sillä niin usein jokin menee pieleen (eli ei niin kuin minä suunnittelin). Kun ummistan silmät vielä tähän aikaan vuodesta näen vain värikkäitä, notkuvia marjaterttuja, silkkisen vihreitä nurmikoita ja kukoistavia kukkapenkkejä ilman rikkaruohoja. Tomaateista tulee ihanan mehukkaita, perunoissa ei ole sen paremmin rupia kuin ruttoakaan ja uutuuksien kokeilu ei olisi voinut onnistua paremmin. No, onneksi ihmisen, ja erityisesti puutarhurin, muisti on lyhyt. Viime vuoden murheet ja työmäärä on unohdettu. Tervetuloa siis ihana, lämmin ja aurinkoinen kesä. On aika paitsi unelmoida, myös suunnitella uutta. Tämä positivismi tuottaa minulle