Kun kevään aurinko paistaa, on helppo olla positiivinen.
Kevään ja kesänkin suhteen. Kyllä se kesä sieltä tulee ja on takuulla
lämpimämpi ja aurinkoisempi kuin viime vuonna. Johan se on tilastollinen
tosiasia, että kahta kylmää ja sateista kesää ei voi olla peräkkäin. Itse
asiassa kaikki puutarhaharrastajat taitavat olla positivisteja, sillä niin
usein jokin menee pieleen (eli ei niin kuin minä suunnittelin). Kun ummistan
silmät vielä tähän aikaan vuodesta näen vain värikkäitä, notkuvia
marjaterttuja, silkkisen vihreitä nurmikoita ja kukoistavia kukkapenkkejä ilman
rikkaruohoja. Tomaateista tulee ihanan mehukkaita, perunoissa ei ole sen
paremmin rupia kuin ruttoakaan ja uutuuksien kokeilu ei olisi voinut onnistua
paremmin.
No, onneksi ihmisen, ja erityisesti puutarhurin, muisti on
lyhyt. Viime vuoden murheet ja työmäärä on unohdettu. Tervetuloa siis ihana,
lämmin ja aurinkoinen kesä. On aika paitsi unelmoida, myös suunnitella uutta.
Tämä positivismi tuottaa minulle myös muita seurauksia. Tekee
mieli kasvattaa jotakin, joka ei välttämättä näillä leveysasteilla menesty tai
ehdi kasvattaa hedelmiä. Kaikenlaiset siemenet suorastaan huutavat päästä
kosteaan mullan syleilyyn. Nyt kuppeihin ovat päätyneet jo myskikurpitsan ja
vesimelonin siemenet, ei pussista vaan ihan ”luomuna”. Poika kun rakastaa yli
kaiken vesimelonia, niin olisihan se valtaisa säästökin, kun vesimeloniviljelmä
tuottaisi koko kesän komeita hedelmiä. Ei ole aavistustakaan, kuinka tässä käy ilman kasvihuonetta,
mutta jos oikein huonosti, niin tuloksena on kuitenkin ehkä maanpeitekasvi.
 |
| Odotellaan... |
Jotain jo useamman vuoden kokeiltuakin puutarhasta löytyy.
Ehkä viiniköynnökset eivät täällä Etelä-Suomessa ole enää niinkään eksoottisia
taivasalla, mutta minulle ne olivat uusi tuttavuus, joiden kanssa on nyt kaksi
kesää opeteltu elämään. Ensimmäisenä kesänä muuton jälkeen ei tullut
minkäänlaisia rypäleitä, vain jättimäisiä lehtiä ja paljon. Viime kesänä,
sateen ja kylmän keskellä, sitten kypsyi sangollinen rypäleitä. Nyt olin jo
antanut valistaa itseäni sen verran, että karsin lehtiä köynnöksestä pitkin kesää. Näin rypäleet saivat
edes ne muutamat harvat auringonsäteet, mitä tarjolla oli. Ensi kesän runsasta
rypälesatoa siis odotellessa…
 |
| Ensimmäistä kertaa maijaan pääsi rypäleitä. |
 |
| Sato ei ollut suuren suuri, mutta toivottavasti laatu korvaa määrän. |
 |
Sateisena syyspäivänä korjattua satoa.
Tänään pöydälle oli
ilmestynyt kuivakukkakimpusta kaksi ihanaa hortensian pikku kukkaa. Ensi
kerralla taidammekin kurkistaa kuivakukkien ihmeelliseen maailmaan. Itse
asiassa ne ovatkin nyt ajankohtaisia, jos niitä on aikonut itse kasvattaa siemenestä asti.
|
Kommentit
Lähetä kommentti